ninnu.net

Käytiin Sellan kanssa äänestämässä Haavistoa. Sella ei tietty saa äänestää vaikka onkin koiiraniältään jo aikuinen. Tyyppi oli kumminkin hengessä mukana ja teki ilotanssin kun tulin äänestyspaikalta ulos. 


Vaalipäivän häämöttäessä huomasin osalta ystävistäni uskon loppuvan muutokseen. En antanut tämän silti viedä omaa uskoani, voi olla, että se on vain fools hope, mutta mitä muuta meillä on?

Vaikka muutos ei välttämättä tapahdukkaan näissä vaaleissa, olemme silti ottaneet uuden askeleen kohti muutosta. Suuret muutokset eivät koskaan tapahdu nopeasti. 

Ihmiselle on ominaista vastustaa asioita, jotka muuttavat heidän käsitystään maailmasta. Kaikista vaikeinta tässä maailmassa on uuden oppiminen. Ymmärtää ettei maailma ole mustavalkoinen, eikä se koskaan ole ollut.

Kun on enää vajaa viikko siihen, että kansa eli me päätämme kuka "johtaa" tätä maata seuraavat kuusi vuotta, päätin listata puhutuimmat asiat kummastakin ehdokkaastamme.

Puolustusvoimien ylipäällikkyys

Suomalaisilla on hyvin suuri puolustustahto omaa maataan kohtaan. Olemme hyvin isänmaallinen kansa vaikka olemme hyvin nuori itsenäinen valtio. Isänmaallisuus ja "puolustusvimma" ei ole mikään armeijan käyneiden yksinoikeus. Sota ei ole vain tappamista. Sodasta kärsivät kaikki ja eniten yleensä siviilit ja luonto. Sotatilassa maan pitää pystyä toimimaan ns. normaalisti. Kun rintamalle kykenevät ovat puolustamassa rajojamme tai tekemässä uusia rajoja, naiset, totaalikieltäytyjät ja "sivaripellet" pitävät tämän maan pystyssä. Presidentin tulee pystyä ajattelemaan koko kansan etua, ei vain sitä, mikä on sotilaallisesti järkevää. Jätetään sotilaalliset päätökset ammattilaisille, siitä heille maksetaan.

Isäni oli elämänsä töissä puolustusvoimilla ja minulla on kyseisessä laitoksessa töissä myös ystäviä. Luotan kyseisten ihmisten näkemyksiin enemmän kuin kapteenin, joka on käynyt armeijan joskus vuonna kilpi ja kypärä. Mahdollisen sodan tullessa näen puolustusvoimien ylipäällikkönä mieluummin humanistin kuin käskyjä tottelevan sotilaan.

Puolisot

Puolisojen rooli tässä kilpailussa on mielestäni korostunut liikaa. Onko tunteilla ja järjellä mitään tekemistä toistensa kanssa? Vaikka en ole samaa mieltä Haaviston miesmausta, onko homous suurempi pahe kuin se, että mies nai naisen, joka voisi ikänsä puolesta olla hänen tyttärensä. Voin olla poikkeava, mutta jos olisin konservatiivi ja minun pitäisi valita naiko tyttäreni toisen naisen vai isänsä ikäisen kuben, valitsisin mieluummin miniäkseni naisen.

Seksuaalinen suuntautuminen

Edellisessä osiossa viitattiinkin jo tähän asiaan. Maassamme on kolme asiaa, joista puhuttaessa järkevistä ihmisistäkin tulee tunnekuohun vallassa paasaavia profeettoja. Nämä kolme asiaa ovat seksi, uskonto ja päihteet. Me olemme ehkä vähän takapajuinen kansa, mutta rehellinen semmoinen. Juoruaminen ja tuomitseminen ovat meille jokapäiväistä puuhaa. Harvoin silti tuomitsemme ihmisiä sen perusteella, ketä he rakastavat. Kuten edellisessä kohdassa toin esille, tässä asiassa ei ole varaa heitellä kiviä. Me kaikki haluamme, että meidät hyväksytään ja meitä rakastetaan sellaisina kuin olemme. Eikö meillä ole siihen oikeus? Halonen osoitti mielestäni hyvin sen, ettei tarvitse olla mies johtaakseen tätä maata. Haavisto voisi viedä meidät astetta pidemmälle suvaitsevaisuudessa. Rakkaus ja vapaus kulkevat käsi kädessä, Jessekin jo tiesi tämän.

Työelämä

Kaikki ehdokkaat kosiskelevat työtä tekeviä, enkä yhtään ihmettele. Yleislakko on osoittanut sen, mitä sattuu kun työläinen suuttuu. Pinnalla on ollut varsinkin työurien pidentäminen. Työelämän kysymyksissä näkyvät mielestäni ehdokkaiden erot. Niinistö näkee vian työntekijöissä, Haavisto rakenteissa. Niinistö tuomitsee laittomat lakot, eikä varauksetta tue ryhmäkannetta. Eläkeikää hän nostaisi myös. Haavisto tähtää myös eläkeiän nostamiseen, mutta rakenteita muuttamalla. Ihmiset jaksavat ja haluavat olla töissä pidempään, silloin kuin heidän on siellä hyvä olla. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta niin se on. Työhyvointiin, -terveyteen, -ehtoihin ja työssäjaksamiseen panostamalla me jaksamme pitempään. Se, että eläkeikää nostetaan mekaanisesti, ajaa vain suuremman osan meistä sairaseläkkeelle. Eivät nämä niin vaikeita asioita ole, kyse on vain näkökulmasta.

Poliittinen ideologia

Presidentin tulee repiä puoluekirjansa presidentiksi tullessaan. Näin on hyvä. Hänhän edustaa kansaa, ei puoluetta. Puolueeseen kuuluminen on vain sanoja paperilla, ei sen enempää. Kummatkin ehdokkaat ovat pitkän linjan poliitikkoja, jotka ovat ajaneet politiikassaan omaa ideologiaansa. Ei heidän mielipiteensä tai ajatuksensa muutu uuden pestin myötä, siksi kysymystä puolueesta ei saa väheksyä. Kumman puoleen ja henkilön arvot ovat lähempänä sinua, sitä sinun tulee kysyä itseltäsi. Presidentti on ennen kaikkea arvojohtaja. Niinistön poliittinen ura on hyvin talouskeskeinen, Haaviston taas yllättäen luonnon- ja rauhanläheinen.

Ensimmäisellä kierroksella äänestin ylivoimaisesti parasta ehdokasta eli Paavo Arhinmäkeä. Toisella kierroksella ääneni menee niille, jotka eivät voi puhua omasta puolestaan. Tämä likka ei koskaan anna ääntään rahalle. Raha on hyvä palvelija, mutta huono isäntä.

Summa summarum, kirjoituksessani näkyy totta kai se, kumpaa aioin äänestää. Halusin kirjoittaa tämän kirjoituksen siksi, että ihmiset äänestäisivät oikeista syistä, ei siksi, että he äänestäisivät Haavistoa, vaikka kivaahan se olisi. Jokaisen tulisi uskoa siihen ketä äänestää. Itse olen aina äänestänyt ehdokasta, johon olen uskonut. Oli hänen läpimenomahdollisuutensa kuinka huonot tai hyvät tahansa. Äänestetään kaikella sillä hyvällä mitä meissä on. Tämä maa ja maailma tarvitsee toivoa. Annetaan sitä.

Rakkauden tuska on yhteinen meille kaikille, jotka yksin rakastamme, yksin haluamme, yksin kaipaamme.

Mitä te rakastavaiset tiedätte rakkauden tuskasta.
Te kompastutte itse tekemiinne esteisiin.
Te ahneet kapitalistit!

Rakkauden markkinoilla te viette meidänkin osamme.
Jäljelle jätätte vain pedinlämmittäjien osakkeita, niillä ei koteja rakenneta, ei lapsia kasvateta.
Tappiolla ne myydään eniten tarjoavalle.

Rakkauden markkinoilla siat ostavat lampaita, tekevät näistä susia ja ohjaavat lähimpään Kanalaan.

Armottomat ovat rakkauden markkinat, mitään todellista unelmaa täältä on turha tulla hakemaan. Kaikki kuplat puhkeaa aikanaan.

Presidentinvaalikeskusteluissa on korostettu paljon vapauden käsitettä ja onkin hyvä, että vapaudesta keskustellaan. Meidänkin hyvinvointivaltiossamme toiset ovat vapaampia kuin toiset. Toiset meistä ottavat vapauden heille kuuluvana oikeutena mutta kieltäisivät sen samalla toisilta. Vapaus on kuitenkin kaikille sama ja yhtäläinen perusoikeus. Vapautemme sokaisemina olemme menneet niinkin pitkälle, että onnellisuuden ja hyvinvoinnin tavoittelumme on saanut meidät unohtamaan velvollisuutemme. Kuitenkin kaikkien meidän tulisi muistaa, että vapaus tuo aina mukanaan vastuuta ja velvollisuuksia.

Omaa hyvinvointia ja onnea ei saa ajaa muiden kustannuksella. Me olemme kaikki samassa suuressa veneessä, halusimme tai emme. Käytän esimerkkinä erilaisuutta, koska se on toinen asia, mikä on korostunut vaalikeskusteluissa. Monesti koemme oikeudeksemme olla hyväksymättä niitä, jotka eivät jaa samoja arvoja ja käsitteitä kuin me ja tuomme sen myös julki. Eikö meidän tulisi hyväksyä myös ne, jotka ovat erilaisia kuin me, samoin kuin me odotamme heidän hyväksyvän meidät, sillä sitä on aito lähimmäisen rakkaus?

Mielipide- ja sananvapaus ovat kiistämättömiä, mutta antavatko ne meille todella oikeuden vihata ja lietsoa vihaa muutenkin jo kriisissä olevaan yhteiskuntaamme? Eikö meidän tulisi rakentaa sen sijaan, että hajotamme? Viha ei kuulu moneenkaan ideologiaan, mutta lähimmäisen rakkaus kuuluu. Sen sijaan, että yrittäisimme ymmärtää erilaisuutta, vihaamme sitä ja tuomitsemme sen.

Homoseksuaalisuus ”erilaisuutena” on korostunut näissä vaaleissa, paljolti perussuomalaisten puheissa. Eikö homoseksuaaleja vihaavalla ole velvollisuus hyväksyä heidät samalla tavalla kuin homoseksuaalit hyväksyvät heterot? Mitä väärää homoseksuaalisuudessa loppujen lopuksi on? Miten se loukkaa ketään? Antiikin aika, jota pidetään länsimaisen sivistyksen kehtona, oli hyvin homoseksuaalinen. Kirkko, joka on kautta aikojen sivistänyt ihmisiä, on ollut ja on varmasti tänä päivänäkin hyvin homoseksuaalinen, vaikka oma valtionkirkollinen suuntaumuksemme ei olisikaan.

Me piilotamme oikeutemme vihaan ja erilaisuuden tuomitsemiseen vapauksiemme taakse. Samalla tavalla kuin piilotamme ahneutemme ja välinpitämättömyyden. Se ei ole vapautta. Se on tyhmyyttä. Ihminen ei ole koskaan valmis, vaan koko ajan elävä ”projekti”. Siinä vaiheessa kun uskomme tietävämme kaiken, ymmärtävämme kaiken ja olevamme oikeassa, olemme itseasiassa enemmän hukassa kuin koskaan. Eivätkö suuret ajattelijamme ole aina painottaneet rakkautta, itsensä kehittämistä parempaan ja yritystä ymmärtää sitä, mitä emme ymmärrä? Tuomitseminen, viha ja oman vapauden yksipuolinen korostaminen on diktatuuria, ei demokratiaa.

Luonto, jonka kunnioittaminen on aina ollut ihmiselle tärkeää, on täynnä monimuotoisuutta. Olemmeko me ruokaketjun huipulla tulleet niin sokeiksi, että olemme unohtaneet ne perusasiat, mitkä tekevät tästä telluksesta erikoisen ja kauniin? Eikö olisi aika meidänkin myöntää, ettemme ole aina oikeassa ja että vapaus kuuluu kaikille, ei vain länsimaalaisen kulttuurin stereotypioille?

Vitut mä markkinoista.
Ne vie kuokatkin meen soista.
Köyhä on köyhä vaikka voissa paistais.
Köyhänä porvarikin omaa lääkettä maistais.

Mulla ei oo osakkeen osaketta.
Silti maksan velan, kun herroil ei oo katetta.
Ketä tää järjestelmä palvelee?
Kuka säännöt sanelee?
Oli se kusipää kuka tahansa,
jos tulee mun huudeille, tutaa mun vihan nahassa.

Vitut mä markkinoista.
Ne vie kuokatkin meen soista.
Köyhä on köyhä vaikka voissa paistais.
Köyhänä porvarikin omaa lääkettä maistais.

Ei mul oo rahaa eikä ihmisarvoa.
Tää ihmisjäte ei minnekkään katoa.
Oon piikki rikkaiden perseessä.
Se mustalammas täydellisessä perheessä.
Paras tottua tähän paskaan.
Vallankumouksen päivänä punainen valkoisen laittaa maksaan!

Me kaikki elämme eri maailmoissa täällä.
Kaikilla meillä on naamarit päällä.
Poljemme paikallaan syntymästä kuolemaan.
Kaikki mitä opitaan unohdetaan.

Ei järjen häivää.
Eletään kuin viimeistä päivää.
Miksi edes yrittää?

Mä kerron sulle miksi.
Viisaasti eläminen on se niksi.
Tää pallo ei kestä tätä menoa ikuisesti.
Eikä tää juttu oo mikään testi.

Se mitä et omista, et voi menettää.
Kapitalismin pohja kyllä pettää.
Ole siis tarkkana toveri hyvä.
Mitä arvostat ja mihin panostat, sillä vain rakkaus on pyhä.

Ei järjen häivää.
Eletään kuin viimeistä päivää.
Silti aion yrittää.
Mulla ei oo mitään mitä menettää.

Ei oo muuten sullakaan,
jos ei opitamuuttumaan,
tää koko paska loppuu ennen kuin aikanaan.
Joten tule mukaan liekkiä kantamaan.
Tule mukaan Arhinmäen kampanjaan

Wikipedian määritelmä itsenäisyydelle kuuluu seuraavasti: ”Itsenäisyys tai suvereniteetti tarkoittaa valtiolle, organisaatiolle tai hallitukselle samaa kuin itsemääräämisoikeus, kun toinen vaihtoehto on olla jonkin muun hallittavana. Itsenäisyyden saaminen edellyttää joskus väkivaltaista irrottautumista ja tämän takia itsenäisyyttä juhlistetaan.

 

Itsenäisyydellä voi olla eri asteita, jolloin osa asioista on omassa päätäntävallassa, kun taas joissakin asioissa joudutaan noudattamaan jonkun muun sanelemia tai yhdessä laadittuja ehtoja.”

Olen viime päivinä miettinyt mitä itsenäisyys minulle tarkoittaa ja kuinka hyvin se mielestäni toimii Suomessa. Minulle itsenäisyys on sama asia kuin vapaus. Se on vapautta päättää omista asioista, vapautta elää turvassa ja rauhassa sekä vapautta toteuttaa itseään.

Onko Suomessa näin? Kyllä ja ei. Täydellistä vapautta ei ole olemassa, koska vapaus on sama kaikille vapaille ihmisille ja valtioille. Minun vapaassa Suomessa kaikilla on vapaus liikkua esteettömästi ja elää ilman vihaa ja väkivaltaa. Itsensä toteuttaminen tapahtuu tavalla, joka ei loukkaa tai vahingoita muita. Päättäminen asioista välillä tarkoittaa, että annan päätäntä vallan muille, jolloin heillä on vapaus päättää miten tätä valtaa käyttävät. Nämä ovat asioita, jotka tulee hyväksyä ja joiden eteen tulee tehdä töitä, jottei vapaus kärsi.

Minulle vapaus tuo myös vastuuta. Meillä vapailla ihmisillä ja vapailla mailla on velvollisuus auttaa niitä, joilla ei samoja vapauksia ole. Meidän omat vapautemme pääsevät loistoon vasta sitten, kun sorto ja vapauden riisto on poistettu kaikkialta, sillä vapaus kuuluu kaikille ja kaikilla on oikeus sitä vaatia.

Kun luen lehdistä vihapuheista tai kuuntelen Päivi Räsäsen kommentteja, hiipuu oma vapauteni yhä kauemmaksi. Minulle erilaisuus on vapautta, enkä pysty käsittämään, miksi meidän kaikkien tulisi olla samassa muotissa ja miksi niitä, jotka eivät tähän muottiin mahdu rangaistaan.

Olemmeko siis koskaan olleet tai tulemmeko koskaan olemaan täysin vapaita? Toivon niin, mutta en usko itse näkeväni tätä päivää. Teen töitä sen eteen ja laitan uskoni tuleviin sukupolviin, jotta heillä olisi tarpeeksi näkemystä ja uskallusta, mikä meiltä puuttuu.

"Ihminen on syntynyt vapaaksi ja kaikkialla hän on kahleissa" ("L'homme est né libre, et partout il est dans les fers"). - Jean-Jacques Rousseau

Hyvää itsenäisyys päivää kaikille, ketään pois sulkematta!

Olo on kuin saksalaisella turistilla, kun lappaan eväsrasiaan pyttipannua ruokajonossa. Eväsrasia, mikä loistava keksintö. Kyseinen ruoka ei ole minua itseäni varten vaan Sellaa.

Sella sulatti sydämmet jo heti tulopäivänä. Bussissa ihmiset olivat kiinnostuneita tästä karvakaverista, mutta koskea ei kukaan uskaltanut. Sisäänkirjautumisen yhteydessä Hömppä Lömppä sai jo rapsutuksia, joita on sadellut pitkin kurssia.

Syy miksi lappasin koiralleni, alias Tyyppi Pyypille, pyttipannua oli yksinkertainen; oletan liikaa asioita. Tämä on paha tapa ja aiheuttaa minulle monesti päänvaivaa. Oletan aina, että asiat oikeasti tässä maassa toimivat. Ei toimi.

Tällä kertaa oletin, että koska Raseborg opistolle saa tuoda lemmikkieläimen ja siitä on ilmoitettu etukäteen, niin olisi kahviossa myynnissä koiranruoka. Haa haa eipäs ollut.

Lähin kaupaa on Karjaalla, jonne on 8 km matka. Minulla ei tietysti ole autoa, eikä edes ajakorttia, joten tämä vaihtoehto on unehdettu. Hetken matkaa kyllä mietin käveleväni sinne Sella Bellan kanssa, mutta hautasin sen ajatuksen nopeati.

Epätoivoisena tutkiskelin kahvion myyntituotteita, huomatakseni vain, ettei siellä ole mitään mitä voisin ostaa Hauva Vauvalle. Oli ainoastaan yksi asia mitä voisin tehdä ja se oli ryhtyä matkimaan saksalaisia turisteja. Ruuan talteenotto hävetti aluksi, mutta kun kurssitoverini kehuivat ideaani ja sain vahvistusta toiminnalleni.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, kiitos saksalaisturistien esimerkillisen ja ovelan toiminnan.

Sellan monta lempinimeä: Sella Bella, Hömppä Lömppä, Tyyppi Pyyppi, Söpö Höpö, Hassu Passu ja Ihana Pihana.

Kysyin viisaalta mieheltä (Tero Strand), mistä johtuu se, että liitot eivät leiki keskenään?

Vastaus oli lyhyt ja julma. Omat edut menevät aina muiden etujen edelle.

Vasemmistolaisena minun on vaikea ymmärtää tätä. Eikö yhteinen etu ole meidän kaikkien etu?

JHL ei kärsi siitä, että Metalli tai Pam voimistuu ja saa murrettua työnantajan valtaa. Päinvastoin, myös me hyödymme siitä.

Kaikilla liitoilla on oma merkityksensä. Tulevassa kirjoituksessani keskityn esimerkissäni muutamaan SAK:laiseen liittoon. Tätä ei vähennä minkään muun liiton merkitystä.

Metalli tuo rahan tähän maahan, JHL hoitaa kansalaisten pakolliset tarpeet ja Pam tuo sisältöä ja nautintoa elämäämme. Miten kukaan voi laittaa näitä asioita tärkeysjärjestykseen? Yhtä ei ole ilman toista.

Mihin on kadonnut se aika, kun rintarinnan päivät marssimme työnantajaa vastaan ja yöt nukuimme samassa sängyssä? Ja vielä kriittisempi kysymys on se, että onko meidän mahdollisuus saavuttaa tämä tila uudestaan?

Joskus on mentävä taaksepäin, päästääkseen eteenpäin. Vain yhdessä me olemme vahvoja.