ninnu.net

Taannoin eräs miespuolinen ystäväni luonnehti minua röyhkeäksi. Hän pehmensi väitettään sillä, ettei uskonut minun olevan tietoisesti röyhkeä, vaan olin luonnostani sellainen. Kommentti sai minut miettimään käytöstäni. Olen mieltänyt itseni sanavalmiiksi ja suorasanaiseksi, mutten koskaan röyhkeäksi. Lopulta unohdin asian, kunnes se palasi takaisin mieleeni, kun luin Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisaan- kirjaa. 

Aloin pohtimaan asiaa uudelleen. Ehkä en ollutkaan röyhkeä, vaan käyttäydyin naiselle epätyyppisellä tavalla eli käyttäydyin kuin mies ja tämän miespuolinen ystäväni koki  röyhkeytenä. Käytös, joka oli täysin sallittua ja odotettua mieheltä oli naiselta röyhkeyttä. Itseriittoinen ja omanarvonsa tunnistava käytös ei sopinut naiselle, ei edes politiikassa. Minun ei tullut vaatia vaan pyytää.

Mielessäni kävin läpi tilanteita, missä olin ainoana naisena tai ainoana äänekkäänä naisena kanssakäymisissä miesten kanssa. Kirjan tilanteet alkoivat toistaa itseään. Kun käyttäydyin tilanteessa kuin mies, se  hermostutti miehiä ja heistä saattoi tulla jopa aggressiivisia, he eivät  ymmärtäneet käytöstäni. Minä en saanut puhua pitkään ja paljon, jos puhuin  liikaa asiasta huomautettiin minulle. Joku tietty näkökulma tai lähtökohta oli minun suustani sanottuna väärin ja sama näkökulma tai lähtökohta miehen suulla sanottuna oli Jumalan tosi. Otin keskusteluissa muut huomioon ja annoin heidän puhua rauhassa, kun miehille oli täysin ok käyttäytyä kuin apinalauma; huutaa  ja puhua päälle, he tekivät sitä jopa toisillensa.
 
Oivallukseni rauhoitti minut. En ollut tehnyt mitään väärää, enkä ollut röyhkeä, käyttäydyin kuin mies, siinä ongelma. Teen töitä hierarkkisessa ja miesjohtoisessa työpaikassa, elän yhteiskunnassa, joka kutsuu itseään tasa-arvoiseksi, mutta jossa todellisuudessa tasa-arvo rajoittuu vain seksuaalikiintiöihin. Röyhkeyteni ansioista olen pärjännyt kohtuullisen hyvin ja osannut välttää osan miinoista, joihin me naiset tietämättämme astumme. Röyhkeyteni on suonut minulle mahdollisuuden elää naisten ja miesten maailmojen välimaastossa, ei ilman hintaa tietysti, mutta kaikkihan tässä yhteiskunnassa maksaa. Joten olkaa röyhkeitä naiset, kyllä
kannattaa!

Se on aina yhtä ihanaa mennä katsomaan nettipankista, miten sijoitukset jaksaa eli ihmettelemään miksi pankkitili on miinuksella ja visa tapissa. Minä ole juuri niitä ihmisiä, joita asiantuntijat pitävät ihmisinä, jotka eivät hallitse omaa talouttaan. Asia ei ole niin yksinkertainen.

Tässä on semmoinen erilainen näkökulma teille asiantuntijoille; oletteko miettineet, että ehkä emme vain tule palkallamme toimeen? Muistelin tässä juuri milloin viimeksi minulla on ollut semmoinen siunattu rahallinen tila, että jotain saisi säästöön. Tuo ajanjakso sijoittuu elämässäni vaiheeseen, joka oli monta monta vuotta sitten ja silloin tein 2 työtä. Siinä vaiheessa kun löysin itseni duunin jälkeen itkemästä suihkusta, tajusin, ettei tämä meno voi jatkua.

Sen jälkeen onkin visa ollut hyvä ystäväni aina, kun olen sitä tarvinnut. Uskon, että asiantuntijat ovat oikeassa, siinä suhteessa, että jos viettäisin elämää, joka ei mielestäni ole elämisen arvoista, tulisin toimeen palkallani, eikä minulla olisi luottovelkaa. Ei ole mikään uusi ilmiö, että köyhät lainaavat rikkailta, toteuttaakseen unelmiaan, Leevarit sen hyvin sanoi.

Mielestäni en ole kohtuuton. ”Luksukseni” on sitä, että voin välillä käydä leffassa, teatterissa, ulkona syömässä, kavereiden kanssa juhlimassa tai ostaa itselleni ne kauniit kengät, joita en tarvitse, mutta jotka haluan.

Entäs sitten kun tulee tilanne, jolloin pitää ostaa uudet talvikengät, kun vanhat vuotaa, ostaa uusi pesukone rikkinäisen tilalle tai muuttaa uuteen asuntoon eron jälkeen ja kalustaa se. Nämä ei ole edes luksus juttuja, mutta juttuja, joihin minulla ei ole varaa.

Oikeasti VITUTTAA ihan vitusti lukea lehdistä Finnaireista, Nokioista yms., jotka on minunkin verorahoilla lihotettu ja hedelmistä nauttii vaan siat, kun me alemman palkkaluokan ihmiset itketään nälkää. No ehkä vähän kärjistetty, mutta ajatus selkeä.

En oikeastaan tajua miksi teen edes töitä, jos en pysty elättämään itseäni. Miten tässä voi mitään tulevaisuutta rakentaa tai harkita lisääntymistä.

Olen koko elämäni tehnyt herroille töitä. Vaikka on ollut vaikeaa, en ole ruikuttanut, muuta kuin äärimmäisen hädän edessä. Nyt loppuu nöyristely, enää en pyydä vaan vaadin ja otan sen mikä minulle kuuluu. Revin ne vaikka sian persekarvoista!

Päätän blogini räppiin, tää räppi on sulle sika:

Töihin vaikka pää kainalossa.
Se on normaalia tässä talossa.
Talonomistajat juhlii ja rengit rehkii.
Ei näihin päiviin mahdu paljoo iloisii hetkii.

Haista paska riistäjä sika.
Sä voit saada mun ruumiin, muttet sieluu.
Sisälläni sun kusipäisyyden takias viha riehuu.

Ei tänne kukaan halua tulla.
Itsesuojeluvaisto on jokaisella rodulla.
Herrat puhuu kauniisti omasta maasta,
jonka hiellä on rakentanut kasvoton saasta.
Ei tää oo mikään yhtenäinen kansa.
Täällä kaikki ajattelee vaan omaa parastansa.

Haista paska riistäjä sika.
Tää päivä on sun vika.
Taas yksi meistä sortuu ja sun onnelas horjuu.
Meitä ei pidätä mikään muuri.
Sorrettujen viha on aivan liian suuri.

Se jolla ei ole mitään menetettävää,
 antaa tutaa sen miltä tuntuu kun kaikki menettää.
Kosto on suloinen tuoreeltaan.
Ja sinulle sika se tänään tarjoillaan.

Naisten, tyttöjen ja tasa-arvon merkitys planeettamme tulevaisuudelle

Rio+20 -seminaari eduskunnan auditoriossa
maanantaina 19.3. klo 14.00–15.30

YK:n kestävän kehityksen huippukokous Rio+20 pidetään kesäkuussa 2012 Rio de Janeirossa. Yksi konferenssin pääteemoista on vihreä talous kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamisen politiikkakehikossa. Seminaarissa pohditaan, miten tasa-arvon edistäminen voidaan yhdistää köyhyyden poistamiseen.

Avaus

puheenjohtaja Pentti Tiusanen                                       Vasemmistoliiton ympäristötyöryhmä

Tasa-arvokysymykset, naisten ja tyttöjen asema Rio+20 -kokouksen asialistalla
paneelin puheenjohtaja, presidentti Tarja Halonen           

High-level Panel on Global Sustainability  
Elinkeinoelämän tavoitteet Rio+20 -konferenssille
johtaja Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala                     Elinkeinoelämän keskusliitto  

Ammattiyhdistysliikkeen tavoitteet Rio+20 -konferenssille                      
elinkeinopolitiikan asiantuntija Pia Björkbacka SAK

Planetaarisen politiikan aika                                              pääsihteeri, ympäristöneuvos Sauli Rouhinen                 Kestävän kehityksen toimikunta

Kommenttipuheenvuoro
 toimitusjohtaja Helena Hiila-O`Brien                            Väestöliitto

Keskustelulle on aikaa noin 30 minuuttia.

Ilmoittautumiset

Auditorioon mahtuu 111 henkilöä. Sitovat ilmoittautumiset 15.3. mennessä Niina Soikkeli, niina.soikkeli@eduskunta.fi, 09 432 4119

Paikalle saapuminen

Auditorioon tullaan sisälle Eduskuntaan tullessa vasemmanpuoleisesta alaovesta. Sisään tultaessa tehdään turvatarkastus. Tämä on Eduskunnan yleinen käytäntö.

Käytiin Sellan kanssa äänestämässä Haavistoa. Sella ei tietty saa äänestää vaikka onkin koiiraniältään jo aikuinen. Tyyppi oli kumminkin hengessä mukana ja teki ilotanssin kun tulin äänestyspaikalta ulos. 


Vaalipäivän häämöttäessä huomasin osalta ystävistäni uskon loppuvan muutokseen. En antanut tämän silti viedä omaa uskoani, voi olla, että se on vain fools hope, mutta mitä muuta meillä on?

Vaikka muutos ei välttämättä tapahdukkaan näissä vaaleissa, olemme silti ottaneet uuden askeleen kohti muutosta. Suuret muutokset eivät koskaan tapahdu nopeasti. 

Ihmiselle on ominaista vastustaa asioita, jotka muuttavat heidän käsitystään maailmasta. Kaikista vaikeinta tässä maailmassa on uuden oppiminen. Ymmärtää ettei maailma ole mustavalkoinen, eikä se koskaan ole ollut.

Kun on enää vajaa viikko siihen, että kansa eli me päätämme kuka "johtaa" tätä maata seuraavat kuusi vuotta, päätin listata puhutuimmat asiat kummastakin ehdokkaastamme.

Puolustusvoimien ylipäällikkyys

Suomalaisilla on hyvin suuri puolustustahto omaa maataan kohtaan. Olemme hyvin isänmaallinen kansa vaikka olemme hyvin nuori itsenäinen valtio. Isänmaallisuus ja "puolustusvimma" ei ole mikään armeijan käyneiden yksinoikeus. Sota ei ole vain tappamista. Sodasta kärsivät kaikki ja eniten yleensä siviilit ja luonto. Sotatilassa maan pitää pystyä toimimaan ns. normaalisti. Kun rintamalle kykenevät ovat puolustamassa rajojamme tai tekemässä uusia rajoja, naiset, totaalikieltäytyjät ja "sivaripellet" pitävät tämän maan pystyssä. Presidentin tulee pystyä ajattelemaan koko kansan etua, ei vain sitä, mikä on sotilaallisesti järkevää. Jätetään sotilaalliset päätökset ammattilaisille, siitä heille maksetaan.

Isäni oli elämänsä töissä puolustusvoimilla ja minulla on kyseisessä laitoksessa töissä myös ystäviä. Luotan kyseisten ihmisten näkemyksiin enemmän kuin kapteenin, joka on käynyt armeijan joskus vuonna kilpi ja kypärä. Mahdollisen sodan tullessa näen puolustusvoimien ylipäällikkönä mieluummin humanistin kuin käskyjä tottelevan sotilaan.

Puolisot

Puolisojen rooli tässä kilpailussa on mielestäni korostunut liikaa. Onko tunteilla ja järjellä mitään tekemistä toistensa kanssa? Vaikka en ole samaa mieltä Haaviston miesmausta, onko homous suurempi pahe kuin se, että mies nai naisen, joka voisi ikänsä puolesta olla hänen tyttärensä. Voin olla poikkeava, mutta jos olisin konservatiivi ja minun pitäisi valita naiko tyttäreni toisen naisen vai isänsä ikäisen kuben, valitsisin mieluummin miniäkseni naisen.

Seksuaalinen suuntautuminen

Edellisessä osiossa viitattiinkin jo tähän asiaan. Maassamme on kolme asiaa, joista puhuttaessa järkevistä ihmisistäkin tulee tunnekuohun vallassa paasaavia profeettoja. Nämä kolme asiaa ovat seksi, uskonto ja päihteet. Me olemme ehkä vähän takapajuinen kansa, mutta rehellinen semmoinen. Juoruaminen ja tuomitseminen ovat meille jokapäiväistä puuhaa. Harvoin silti tuomitsemme ihmisiä sen perusteella, ketä he rakastavat. Kuten edellisessä kohdassa toin esille, tässä asiassa ei ole varaa heitellä kiviä. Me kaikki haluamme, että meidät hyväksytään ja meitä rakastetaan sellaisina kuin olemme. Eikö meillä ole siihen oikeus? Halonen osoitti mielestäni hyvin sen, ettei tarvitse olla mies johtaakseen tätä maata. Haavisto voisi viedä meidät astetta pidemmälle suvaitsevaisuudessa. Rakkaus ja vapaus kulkevat käsi kädessä, Jessekin jo tiesi tämän.

Työelämä

Kaikki ehdokkaat kosiskelevat työtä tekeviä, enkä yhtään ihmettele. Yleislakko on osoittanut sen, mitä sattuu kun työläinen suuttuu. Pinnalla on ollut varsinkin työurien pidentäminen. Työelämän kysymyksissä näkyvät mielestäni ehdokkaiden erot. Niinistö näkee vian työntekijöissä, Haavisto rakenteissa. Niinistö tuomitsee laittomat lakot, eikä varauksetta tue ryhmäkannetta. Eläkeikää hän nostaisi myös. Haavisto tähtää myös eläkeiän nostamiseen, mutta rakenteita muuttamalla. Ihmiset jaksavat ja haluavat olla töissä pidempään, silloin kuin heidän on siellä hyvä olla. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta niin se on. Työhyvointiin, -terveyteen, -ehtoihin ja työssäjaksamiseen panostamalla me jaksamme pitempään. Se, että eläkeikää nostetaan mekaanisesti, ajaa vain suuremman osan meistä sairaseläkkeelle. Eivät nämä niin vaikeita asioita ole, kyse on vain näkökulmasta.

Poliittinen ideologia

Presidentin tulee repiä puoluekirjansa presidentiksi tullessaan. Näin on hyvä. Hänhän edustaa kansaa, ei puoluetta. Puolueeseen kuuluminen on vain sanoja paperilla, ei sen enempää. Kummatkin ehdokkaat ovat pitkän linjan poliitikkoja, jotka ovat ajaneet politiikassaan omaa ideologiaansa. Ei heidän mielipiteensä tai ajatuksensa muutu uuden pestin myötä, siksi kysymystä puolueesta ei saa väheksyä. Kumman puoleen ja henkilön arvot ovat lähempänä sinua, sitä sinun tulee kysyä itseltäsi. Presidentti on ennen kaikkea arvojohtaja. Niinistön poliittinen ura on hyvin talouskeskeinen, Haaviston taas yllättäen luonnon- ja rauhanläheinen.

Ensimmäisellä kierroksella äänestin ylivoimaisesti parasta ehdokasta eli Paavo Arhinmäkeä. Toisella kierroksella ääneni menee niille, jotka eivät voi puhua omasta puolestaan. Tämä likka ei koskaan anna ääntään rahalle. Raha on hyvä palvelija, mutta huono isäntä.

Summa summarum, kirjoituksessani näkyy totta kai se, kumpaa aioin äänestää. Halusin kirjoittaa tämän kirjoituksen siksi, että ihmiset äänestäisivät oikeista syistä, ei siksi, että he äänestäisivät Haavistoa, vaikka kivaahan se olisi. Jokaisen tulisi uskoa siihen ketä äänestää. Itse olen aina äänestänyt ehdokasta, johon olen uskonut. Oli hänen läpimenomahdollisuutensa kuinka huonot tai hyvät tahansa. Äänestetään kaikella sillä hyvällä mitä meissä on. Tämä maa ja maailma tarvitsee toivoa. Annetaan sitä.